Mustasukkaisuus on ehkä kaikista vastenmielisin tunne mitä tiedän. Kateuden lisäksi. Kova alemmuuden ja riittämättömyyden tunne painavat mieltä jonnekin syvälle, mistä sitä on vaikea saada enää ylös, vaan se jää muhimaan ja maalailemaan piruja seinille.

Itse olen huomannut tulevani mustasukkaiseksi ja kateelliseksi lähes mistä tahansa. On kamalaa, jos tyttöystäväni kutsutaan juhliin ja minut jätetään ulkopuolelle keksimään omaa tekemistä.  Hirvittää, kun ystäväni tuntuvat tulevan toimeen paremmin keskenään ja keksivät paljon jutunjuurta, johon minä en pääse mukaan.

Koskapa soitan bassoa, en pidä lainkaan muista basisteista. Koen heidät uhkana ja kilpailijoina. Minun on pakko olla aina parempi kuin muiden. Jos ystäväni kehuvat minulle vierasta ihmistä hyväksi, tulen kovin mustasukkaiseksi ja hiljenen.

Onkohan tähän vaivaan olemassa lääkettä?