Seksi kerran viikossa sinkulle lesbolle on melko hyvin saavutettu. Jos nainen onnistuu kerran viikossa saamaan pillua, niin eihän siitä voi olla muuta kuin ylpeä itsestään. Taidokkaimmat eivät edes saa playerin mainetta, vaikka sitä selvästi ovatkin.

En itse ole kokenut heteroelämää kovinkaan paljoa, joten vertailun kohteita ei ole kuin vain erittäin vähän, mutta onko sillä suurempaa merkitystä? Usein minulle tullaan sanomaan, etten vain ole löytänyt "sitä oikeaa miestä". Lähinnä se naurattaa minua. Voin kertoa, että miehiä on ollut tarjolla useampiakin samanaikaisesti, mutta liian läheinen seura miesten kanssa ahdistaa minua, enkä edes vitsillä tahdo suudella miestä tai harrastaa seksiä miehen kanssa (mitä on "vitsiseksi"?). Humalassa nämäkin rajat hälventyvät ja sana "ei" katoaa kokonaan sanavarastostani. Siinäpähän sitten saan viikkojen jälkeenkin vastailla miesten lukuisiin puheluihin ja selittää etten tosiaankaan ole kiinnostunut.

Naisten läheisyydessä sen sijaan tunnen oloni enemmän kuin hyväksi. Rakastan naisen kosketusta, hellyyttä, tuoksua, kauneutta... Seurustelu kuitenkin on erittäin kaukainen asia minulle, sillä sisälläni potee pieni sitoutumisen kammo. Johtuneeko siitä, että en osaa sitoutua ainoastaan yhteen ihmiseen. Jos olisin vakaassa seurustelusuhteessa ja tapaisin toisen erittäin vetävän naisen, saattaisi hyvinkin olla, että lähtisin tämän mukaan yöksi ja aamulla potisin kamalia syyllisyydentunteita. Toki sitä joka tapauksessa aina haaveilee yhteisestä elämästä unelmiensa ihmisen kanssa...
Antaa ajan näyttää mitä käy.